Bisnesmuotoilutoimisto

Siirtyykö persoona rekrytoinnissa takariviin - työnhaku Vol 2.0

Sari Savolainen


Työnhaussa korkeamman tason tehtäviin on tapahtunut tai tapahtumassa muutos. Joku aika sitten työtä haettiin hakemuksilla ja osoitettiin osaaminen CV:n sisällöllä, tänä päivänä CV:n detaljien merkitys on vain korostunut, henkilöä sen takana ei huomata, (liian) spesifinen osaaminen on sen sijaan valttia. Spesifinen osaaminen korostuu päällikkötason tehtävissä. Näihin tehtäviin henkilöiltä haetaan tiettyjä tarkoin yksilöityjä osaamisia, tietojärjestelmiin tai erilaisiin sovelluksiin liittyen. Tällöin tehtävään liittyvälle yleisemmän tai esimiestason osaamiselle ei näytetä asetettavan juuri merkitystä. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että tällöin rekrytoitavan henkilön voidaan odottaa tuottavan palkkaavalle organisaatiolle heti rekrytoinnin jälkeen. Haittapuolena tässä on se, että rekrytoitava voi olla niin spesifioitunut osaaja, ettei hän osaa toimia esimerkiksi tehtävään liittyvässä esimiestehtävässä tiimin tehokkaan toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Henkilöön liittyvä osaaminen ja ominaisuudet taas mitä suurimmassa määrin tulisi kyetä myymään rekrytoijalle. Hakijan tulee olla juuri sopiva, sopivasti verkottunut ja motivoitunut persoona. Työkokemukselle annetaan edelleen suuri painoarvo, mutta työnhakijan osaaminen on nähtävä kokonaisuutena. Hakija on kokonaisuus, josta tulisi kartoittaa oikea osaaminen, ei vain nähdä hänen edellisiä työtehtäviä.   Henkilöstä tulisi rakentaa brändi, jonka ostaminen olisi perusteltavaa ja hänen olisi helppo nähdä vahvistavan rekrytoivan organisaation osaamisen tasoa.


Onko korkeamman tason osaajista kehittymässä joukko uusia artisteja?

 

Työnhakijana itsensä brändäys johtaa erikoiseen dilemmaan. Saadakseen itselleen riittävän haasteellista ja motivoivaa työtä on rakennettava julkinen brändi ja markkinoitava sitä aktiivisesti. Julkisuudella on kuitenkin aina kahdet kasvot ja se on yksityisyyden uhraus. Julkisuus vaatii toisaalta esilläoloa, mutta esiin tuleminen tulee tehdä harkitusti juuri oikeassa paikassa ja juuri oikealla tavalla. Tosiasia on, että kaikki julkisuus ei ole hyödyllistä julkisuutta ja vääränlainen esiintyminen voi jopa tuhota aiemmin tehdyn brändäystyön kokonaan. Onko korkeamman tason osaajista kehittymässä joukko uusia artisteja, joiden tekemiset ja tekemättä jättämiset halutaan median yleiseen myllytykseen? Onko työnhaku siirtymässä markkinointiorganisaatioiden liiketoiminnaksi, koska työhakuun yhä vahvemmin tulevat mukaan videot, slideshow esitykset, mahdolliset haastattelut jne. Tarvitseeko työnhakija ennemmin managerin tai mentorin headhunterin sijaan?